Mikä olisikaan mukavampi tapa viettää epävakainen loppukesän päivä kuin nauttimalla kirjallisuutta ja jazzia Grainaussa. Grainau on pieni kylä aivan Garmisch-Partekirchenin kupeessa, kaupungin ja Saksan korkeimman vuorenhuipun Zugspitzen puolivälissä. Astuin siis lauantaiaamuna junaan ja vaihdoin Garmischin asemalla paikallisbussiin, joka vei minut suoraan tämän kirjallisuus-jazz-festivaalin tapahtumapaikalle.
Seitsemän vuoden aikana festivaali on muodostunut jo jonkinlaiseksi perinteeksi. Päivän aikana musiikin kuuntelun, pienen napostelun ja juomien nautiskelun lomassa kirjailijat lukevat tekstejään ja keskustelevat niistä yleisön kanssa. Tilaisuus huipentuu Speakers Corneriin, jossa ammattipuhujat, kuten yksi Baijerin yleisradion rakastetuimmista äänistä Gudrun Skupin, lukevat uusien ja aloittavien kirjailijoiden tekstejä. Tähän osioon kutsuttujen kirjailijoiden erityispiirre on se, että he ovat aina edistyneitä saksanopiskelijoita, joiden tekstit poikkeavat näkökulmiltaan, sanankäytöltään ja rytmiltään saksaa äidinkielenään puhuvien kirjailijoiden teksteistä. Tänä vuonna sain siis kutsun osallistua teksteilläni Speakers Corneriin, kahden muun kirjoittajan kanssa.
LiteraturJazzFest pidettiin säästä johtuen evankelisessa kirkossa.
Epävakaisen sään vuoksi tapahtuma oli jouduttu siirtämään sisätiloihin evankelisen kirkon pihamaalta. Aurinko paistoi pilven reunan takaa ja oli lämmintä, mutta ajoittaiset sateen ropsaukset olisivat helposti vieneet yleisön ajatukset harhaan. Vaikka kirkko oli viehättävän pelkistetty, riitti sen harkiten tehdyissä arkkitehtonisissa yksityiskohdissa kuitenkin ihasteltavaa. Akustiikka tuntui tuottavan monelle päänvaivaa. Useimmitenhan kirjoittaja ei ole samalla ammattimainen puhuja, joten varovasti mikrofoniin aivan kuin itsekseen mutisevan runoilijan säkeistä oli kenenkään mahdotonta saada selvää.
Ensivaikutelma yleisöstä oli hämmentävä. Näkyvin yhteinen nimittäjä kirjallisuutta ja jazzia Grainaussa nauttivilla kun oli harmaan valkoiset hiukset. Ensivaikutelma oli kuitenkin pettävä, yhteinen nimittäjän oli kirjallisuus, ja monien kumarasta asennosta huolimatta katse oli kirkas ja kommentit teräviä ja ajankohtaisia. Omalta kannaltani ilahduttavinta oli tietenkin se, että vaikka päivä olikin pitkä, yleisöä riitti myös meidän tuntemattomien kirjailijoiden tekstien kuunteluun.
Kirjallisuutta ja jazzia Grainaussa: Speakers Corner
Akustisten ongelmien välttämiseksi ammattipuhujamme hylkäsivät mikrofonin ja siirtyivät keskemmälle kirkkosalia. Näin puhe pysyi selkeänä ja kaiku ei tehnyt kaikesta äänipuuroa. Myös yleisö siirtyi lähemmäs puhujia ja lopputuloksena oli läheinen ja tiivis tunnelma.
Lukutilaisuudessa äänessä olivat Hans-Christian Hinterberger ja Baijerin yleisradion Gudrun Skupin.
Omien tekstien kuuleminen toisen lukemana on järisyttävää. Aivan kuin teksti saisi oman elämän, lähtisi kotoa. Ainakin itselleni tekstini tuntuivat tutuilta, mutta samalla oudoilta, aivan kuin ne olisivat saaneet lisää pituutta. Kanssakirjailijani totesi samaa, ja sanoi, että tunne on aina yhtä voimakas, olisipa omia tekstejään kuullut vaikka kuinka monta kertaa.
Yleisö oli mukana elävästi esiintyneiden lukijoiden matkassa. Välillä kirkkosalin täytti naurun remakka tekstien osuttua hauskoihin tai humoristisiin kohtiin. Koskettavissa kohdissa kirkkosaliin laskeutunutta hiljaisuutta olisi voinut leikata veitsellä. Erityismaininnan ansaitsee molempien lukijoiden lämmin ja omistautunut ote teksteihin.
Parasta kokemuksessa itselleni oli kuulla, kuinka oma teksti toimii yleisössä, kuinka jo jonkin aikaa aikaisemmin kirjoitettu teksti herää henkiin, resonoi ja keskustelee yleisönsä kanssa. Tilaisuuden jälkeen oli myös mukava kuulla kommentteja suoraan kuulijoilta, ja saada toivotuksia, että tapaamme jälleen ensi vuonna uusien kiinnostavien tekstien parissa.
Julkaisen ainakin osan myös saksankielisistä teksteistäni tässä blogissa syksyn mittaan.